Kun on tarpeeksi taitoa ja kokemusta, puu kaatuu juuri siihen, mihin metsuri Eelis Näppi haluaa sen kaatuvan. Metsurin työ on fyysisesti vaativaa mutta palkitsevaa.
Kohta rysähtää. Metsuri Eelis Näppi, 30, on valinnut kuusen kaatosuunnan, kiinnittänyt köyden oksanhaarukkaan ja sahannut kolmion muotoisen kaatokolon puun tyveen. Sitten hän alkaa kiristää kelataljaa.
Kun vaijeri on tarpeeksi kireällä, runko huojahtaa. Vanha kuusi antaa vastentahtoisesti periksi ja kaatua mätkähtää juuri siihen, mihin Näppi haluaakin.
Vantaan Hiirilammen ulkoilualueen laidalla kiurut laulavat puiden latvuksissa, mutta liverrys hukkuu Tuusulanväylän liikenteen kohinaan ja Helsinki-Vantaan lentokoneiden jyrinään. Tätä on urbaani metsänhoito!
Suomen neljänneksi suurimmassa kaupungissa on liki 9 000 hehtaaria metsää, josta kaupunki omistaa noin puolet. Vantaasta onkin turha puhua kivierämaana, sillä sen asukkailla on vain 300 metriä lähimpään metsään.
– Näkeehän sen, kun katsoo lentokoneen ikkunasta. Alhaalla on pelkkää vihreää. On pakko ihmetellä, missä se kaupunki on, toteaa Näppi.
Kun puuta ei voi vesiesteen takia tukea kaatotunkilla, on kelatalja verraton apu puunkaadossa. Metsuri Eelis Näppi näyttää mallia.
Poikki, pinoon ja hakkeeksi
Vantaan metsäomaisuudesta noin neljäsosa on suojeltu. Talousmetsää kaupungilla ei ole hehtaariakaan, vaan kaikki on luokiteltu metsäisiksi virkistys- ja viheralueiksi. Niistä pitää huolen kolme metsuria, traktorinkuljettaja, työnjohtaja ja näiden pomo.
Avohakkuut eivät kuulu Vantaan metsänhoidon periaatteisiin. Sen sijaan kaupunki vaalii metsäluonnon monimuotoisuutta ja suosii monilajista puustoa.
– Näin varmistetaan, että metsässä on puulajeja, jotka kestävät lisääntyvää kuumuutta ja tuhoeläimiä, Näppi selittää.
Suojelluilla alueilla on oltava erityisen varovainen. Jos puu on kaatunut polun yli tai aiheuttaa vaaraa metsässä liikkujille, metsurit siirtävät sen syrjään ja jättävät lahoamaan lintujen pesäpaikaksi.
Näpin kaatama kuusi on vailla neulasia, käytännössä pystyyn kuollut. Se ei kelpaa sahatavaraksi tai hienopaperin raaka-aineeksi vaan päätyy hakkeeksi lämpölaitokselle.
Kun Näppi on karsinut kuivuneet oksat ja pätkinyt rungon, ohjaa Tomi Isokääntä traktorin ulkoilureitin varteen. Pian traktorinosturi on siirtänyt puut lavalle siistiin pinoon.
Näppi tutkii vielä kaatamansa kuusen kantoa ja ihmettelee, mikä on katkaissut puun nestekierron ja aiheuttanut sen äkkikuoleman.
– Ilmeisesti jokin tuholainen, hän päättelee.
Metsäkärpänen iski teininä
Näppi on syntyjään helsinkiläinen mutta muutti neljän vanhana vanhempiensa mukana Nurmijärvelle. Metsäpistoksen hän sai teini-iässä ukkinsa metsäpalstalla Kotkan Karhulassa.
– Se oli menoa. Kun ilmoitin yhdeksännellä luokalla opolle haluavani metsuriksi, hän ihmetteli, missä alaa voi edes opiskella.
Kolmivuotinen metsuri/metsäpalvelut-opintolinja löytyi Uudenmaan maaseutusoppilaitoksesta Hyvinkäältä. Nykyään se tunnetaan nimellä Hyria.
Näppi valmistui 2011, aloitti työuran Savossa ja jatkoi sitten muutamia vuosia yksityisen puistometsäyrityksen palveluksessa pääkaupunkiseudulla. Vantaan kaupungille hän siirtyi 2019.
– Kaupunkioloissa ihmiset ja rakennettu ympäristö tuovat sopivasti lisähaastetta hommaan, hän sanoo.
Vantaan Hiirilammella urakka alkoi sillä, että Näppi kiikutti puunkaadosta varoittavat kyltit ulkoilureitin varteen, jotta kuntoilijat tietävät etsiä kiertoreitin.
– Turvallisuus tulee ykkösenä. Aina.
– Turvallisuus tulee ykkösenä. Aina.
Puita kaadettaessa mukana on toinen metsuri tai traktorinkuljettaja turvamiehenä. Pakollisessa ensiapukoulutuksessa metsurien on käytävä kolmen vuoden välein.
Myös turvavarusteet kulkevat aina mukana. Kesähelteelläkin Näpillä on topatut viiltosuojahousut jalassa. Ne suojaavat vammoilta, jos ote moottorisahan kahvasta lipsahtaa.
Ennen vanhaan metsurit tunnisti moottorisahan murjomista valkoisista sormista. Nykyään kuusi tuntia moottorisahan tärinää päivässä on riskiraja, jota ei saa ylittää. Loput työajasta kuluu muissa metsänhoidollisissa toimissa, kuten taimien istutuksessa ja harvennuksessa.
Metsuri näkee lähelle ja kauas
Kokemuksen myötä metsurin silmä harjaantuu näkemään ahtaankin välin, johon puun voi kaataa. Kaatoon ryhdyttäessä on Näpin mukaan huomioitava vuodenaika, sää, tuuli, puulaji ja puun kunto.
– Jäinen puu käyttäytyy eri lailla kuin sula. Myös puun mahdolliset laho- ja muut vauriot ja murtumat on huomioitava, samoin latvuksen muoto ja painopiste.
Kuvasarjasta näet, kuinka vanha kuusi kaatuu turvallisesti kaatotunkin avulla. Sahaaminen on melkein millintarkkaa työtä.
Kun esivalmistelut on tehty, järeäkin kuusi kaatuu vartissa. Jos puun takana on tukevaa maata, johon kaatotunkin saa tuettua, ei tarvitse virittää taljaa. Sekin nopeuttaa työtä.
– Kun kaataa puun, on nähtävä 15 minuutin päähän tulevaisuuteen. Miten puu käyttäytyy, jos teen näin tai noin.
Taimia istutettaessa tähtäin on vähintään 10–20 vuoden päässä. On tiedettävä, miltä puu näyttää, kun sen latvusto on levinnyt.
Metsurin työhön sisältyy puunkaadon lisäksi metsänhoidollisia tehtäviä. Eelis Näppi kertoo videolla, kuinka hän huolehtii luonnon monimuotoisuudesta.
Nostokorilla yläilmoihin
Eelis Näpillä on neljä moottorisahaa, kaikki eri kokoisia ja eri käyttöä varten.
– Työnantaja maksaa korvauksen omien työkalujen ja bensan käytöstä. Korvaus on sen verran tuntuva, että se kannattaa.
Kaupunkimetsuri pääsee harvoin umpimetsässä möyryävien metsäkoneen kuljettajien palkoille. Toisaalta koneellisen puunkorjuun jälki on rujoa, eikä sopisi metsänhoidolliseen työotteeseen.
Vaikeuskerrointa ei kaupunkimaisesta metsänhoidosta kuitenkaan puutu. Toisinaan Vantaan metsurit suuntaavat metsään nostokoriauton kanssa.
– Näin menetellään, jos puu ei mahdu kaatumaan kokonaisena ja runko pitää kaataa korista käsin pätkissä.
– Kiipeilykaato on oma lajinsa. Sitä varten on käytävä kurssi.
Kiipeilykaato on oma lajinsa. Silloin metsuri kapuaa latvaan ja sahaa puun sopivan pituisiin pätkiin.
– Sitä varten on käytävä kurssi. Toiveissa on, että kaupunki järjestäisi sellaisen.
Kiipeilyyn turvaudutaan, jos maasto on liian hankala nostokoriautolle tai paikan luontoarvot niin herkät, ettei niitä haluta koneilla rikkoa.
Näppi viihtyy nykyisessä työssään kaupunkimetsurina mutta ei pidä mahdottomana, että jatkaa jossain vaiheessa opintoja – vaikkapa tulevien metsureiden opettajaksi.
Vain yksi on varma: mies voi lähteä metsästä mutta metsä ei miehestä.